Noniin,näin aluksi on ehkä tarvetta kertoa hieman taustoja..

Olen n. parikymppinen jonkun aikaa sitten eronnut nainen. Viimeisin, ja tällä hetkellä ainoa vakava suhteeni päättyi erinäisiin luottamusongelmiin. Olin seurustellut silloisen poikaystäväni kanssa about 4 vuotta, kun ero tuli. Ehdimme hetken asuakin yhdessä ennenkuin mittani täyttyi. Olin todella siinä uskossa (vielä samana iltana kun "keskustelin" avokkini kanssa ja halusin erota) ja toivossa,että suhteemme kestäisi enemmän tai vähemmän onnellisena loppuun asti, kunnes jokin tuli ja avasi silmäni...

No. tässä vaiheessa aamua mielentilani on sellainen, etten jaksa enkä pysty sen kummemin tätä eroa selvittämään. Sikälimikäli se ketään kiinnostaa, kaikilla on varmasti sen verran ongelmia omasta takaa, ettei lähestulkoon vielä teini-ihmisen mietteet parisuhteista jaksa kiinnostaa. Mutta kuitenkin. Tällähetkellä olen sekä onnellinen vapaudestani, onnellinen uudesta suhteestani (jota ei varmaan uskalla vielä seurusteluksi sanoa) että samaan aikaan katkera noista "menetetyistä" vuosista...Niin paljon olisin voinut tässä ajassa toteuttaa itseäni ja unelmiani, mutta luovuin niistä tämän toisen tähden. No, sainko mitään takaisin? En! Satunnaisia hyviä hetkiä oli tietenkin, mutta näin jälkeenpäin ajatellen, niitä oli ihan liian vähän... Kunpa minulla olisi ollut rohkeutta lopettaa se parisuhde jo aikaa sitten! Mutta menneille ei mitään voi, tosin  niitä voi analysoida aina jälkeenpäin!

Tulossa on siis vaihtelevaa pohdintaa sekä menneistä että tulevista suhteista, elämästä yleensä... Katkeruutta, vihaa, epätoivoa ja vapauden tunnetta sekä onnea, satunnaisilla mitoilla!

Tämä blogi tulee siis olemaan täyttä vuodatusta oman mielenterveyteni puolesta. Kommentit ovat aina tervetulleita!