Sitäpä on viimepäivät ollut. Kaikki alkoi kun mulla kävi vieraita, sitten eräs nainen, tavallaan sukua, alkoi utelemaan että mitenkä se on sinkkuelämä alkanut sujumaan.. Kun vastasin, että mikäpäs tässä ollessa, ihan hyvin juu, jatkoi hän että "Näin muuten sellaista unta että sinä ja Ex palasitte yhteen!" Tämä siis selitettynä hyvin innostuneella äänellä. Tässä vaiheessa meikäläisellä alkoi hieman jo ketuttamaan moinen, ja tuumasinkin että mitäs mokomia painajaisia näät. No, hommahan ei loppunut siihen. Seurasi utelua siitä, onko Exän vanhemmat olleet muhun yhteydessä, ja kaiken kruununa kysymys: "Onko kertaakaan käyny mielessä että palaisitte yhteen?"

Nyt alkoi mun päässäni kiehua...Mutta koska tiedän, että tämä ihminen on ihan oma persoonansa, päätin olla päästämättä höyryjä siinä paikassa. Ehkä olisi pitänyt, kun nyt tämä vitutus ja ketutus on jatkunut jo pari päivää. No, siihen liittyy kyllä paljon muutakin kuin tuo kommentointi. Esim. tänään sain selville että työpaikka, josta olen elätellyt toiveita, tuskin palkkaa mua.. Se söi kyllä naista, kun on tosissaan ajatellut että kun sen paikan saisi, pääsisi pois ja aloittamaan uutta elämää. Nyt kaikki tuntuu pysähtyneen paikoilleen, kaikki ahdistaa. Luulin jo että tästä päästiin, mutta ei näköjään.

Yhtäkkiä on alkanut ajatella että mitä kaikkea exän kanssa on tehnyt. Kaikki paikat täällä on sellaisia, missä oon sen kanssa ollut. Huh, neljässä vuodessa ehtii. En haluaisi tämmöisiä miettiä, muttakun ne ajatukset tunkevat ittensä läpi väkisin. Eivätkä nämä ole mitään "oi niitä hyviä vanhoja aikoja"-muisteloita, vaan lähinnä päällimmäisenä on se tunne, se ahdistus minkä tunsin jo alkuaikoina aina välillä.

Olisi paljon muutakin kirjoitettavaa, mutta nyt ei jaksa. Jatkan sitten kun siltä tuntuu. Luultavasti viikonlopusta tulee pitkä ja tylsä, kun ei sitä työhaastattelua tullutkaan.