...Ja otsikko johtuu siitä, että sentencedin kyseinen biisi kuuluu juuri nyt.

Ja ehkä vähän siitäkin, että nyt on ihan järjetön vitutus. En edes muista mitä oon viimeksi kirjoittanu, mutta ööh.. En ainakaan vierailustani L:n luona ole raportoinut? Ok, kivaa oli ja silleen, mutta menin sitten typerä akka kysymään että mikäs tämä meidän homma on.. No, tiesinhän minä, mitä sieltä vastaukseksi tulee, ja silti kehitin siitä kunnon itsesäälimasennukset siitä itelleni. Pari viikkoa kesti, ennekuin sain itseni taas ruotuun. Noh, nyt sitten olen Yrittänyt saada itteäni tottumaan ajatukseen, että meistä ei ikinä mitään koskaan tule, mutta arvatkaapa vain, onko onnistunut! Ja vitut.

No, tässä välissä joku exäni hoidoista ehti haukkua mut täysin maanrakoon (baarin vessassa, ei vissiin tiennyt että mä olen kopissa) eikä exäni ole reagoinut siihen mitenkään. Kyrpiinnyin tästä sen verran, etten ole sen kanssa ollut missään tekemisissä useampaan viikkoon. Jos ei osaa olla aikuinen, ei tarvitse olla muhun yhteydessä.

Niin, ja tänään sitten utelin L:ltä hienovaraisesti, että josko hän tulisi käymään mun luona tuossa parin-kolmen viikon päästä, kun on muutenkin menossa ohi tästä.. No, vastaus tuli yhtä hienovaraisesti kuin kysymyskin, eli ei. Ja sekös syö naista. Eli mä olin kuitenkin vain lelu, taas, joka sitten heitetään pois kun kyllästytään. Perkele. Miten hemmetissä tämä voi hajottaa näin paljon, vaikka kokoajan oon "tiennyt" ettei tästä ikinä mitään sen kummempaa tule? Luultavasti L on ollut muhun yhteydessä jne vain velvollisuudentunnosta, koska "aiheutti" mun ja exän eron. No huoh, sanon minä.

Työnhaku hommat kusee, raha-asiat kusee, kaikki asiat kusee pitkin reisiä. No, onneksi on karvakorvat jotka jotenkin pitää mut liikkeessä. Mutta silti, on niin perkeleen paha olla. Haluttaisi olla systerin luona, se ymmärtäisi,ihan täysin. Ollaanhan sitä nytkin yhteydessä joka päivä, mutta ei se ole sama asia. Ei se virtuaaliolkapää ole sama asia kuin fyysinen olkapää, jota vasten itkeä ja raivota.

No, ehkä huomenna on uus päivä, eikä tämä kaikki tunnu niin toivottomalta. ...tai sitten tuntuu.